Muita tekstejä

First life, second life - mielikuvituksen ja toden illuusiot

Leena Krohn Vana-klubissa 2.4.2009

Pentti Pullisen maalauksen Albert Edelfelt silmäilee levollisin katsein kirjallisuudenystäviä, jotka ovat tulleet tapaamaan Leena Krohnia Kanta-Hämeen kirjailijayhdistyksen ja Albertin kellarin järjestämään kirjallisuusklubiin.

Taustalla takkahuoneen pöydässä istuu miesjoukko motoristinasuissaan. Tilaisuuden puolivälissä porukka saa juttunsa pölistyä ja poistuu paikalta. Leena Krohn ei siis miehiin kolahtanut.  

Olisi ehkä voinut, sillä illan aikana keskustelua käydään monenkirjavista aiheista: muun muassa Krohnin uutuusromaanista Valeikkuna, Internetin merkityksestä kollektiivisen tietoisuuden muuttajana, minän olemuksesta, sielusta, mielikuvituksesta ja kirjallisuuden merkityksestä.

Leena Krohnin lempiaihe on kirjallisuuden suhde filosofiaan.          

-Kirjallisuus testaa todellisuuskäsitystämme, Krohn sanoo. Ilman mielikuvitusta ei olisi moraalia eikä rationaalisuutta.  

Illan emäntä, psykologi, kirjailija Pia Kaulio ja vierailija Krohn lukevat katkelmia Valeikkuna-romaanista, jossa päähenkilön tulevaisuusnäky oli erityinen: lapsena hän näki lapset aikuisina ja aikuisena samat ihmiset jo vainajina. Katkelma virittää kysymyksen, olisiko elämämme toisenlaista, jos tietäisimme kuolleiden vaeltavan keskuudessamme. Tai vielä laajemmin, mitä tosi on. Mitä valeikkunasta näkyy? 

Romaaninsa yhtenä teemana Krohn mainitsee todellisuuden jäljittelyn. Päähenkilön tytär elää virtuaalimaailman second life -todellisuudessa. Krohnin mukaan myös arjen maailma on keskushermoston tuottamaa illuusiota. Filosofi Johannes Ojansuu tivaa, onko first life sitten keskushermoston biologinen systeemi, jos second life on vaikkapa virtuaalinen tai kirjallinen maailma. Krohn kiittää hyvistä kysymyksistä, toteamuksista. Ajatukset jäävät muhimaan.

-Kyllä, taide ja myös kirjallisuus pyrkii viittaamaan itsensä ulkopuolelle, sanoo Krohn.

- Periaatteessa kirjailija voi käsitellä mitä tahansa aihetta, mutta aihe, jolla ei ole kestävää pohjaa, on huono. Niinpä en kirjoita rasismin puolesta enkä myrkytä mielikuvitustani lukemalla sadistista kirjallisuutta. 

Krohnille sielu ja tietoisuus merkitsevät samaa. Tilaisuuden osallistujat jäävät pohtimaan todellisen minuuden olemusta ja ihmisyyden huippuhetkeä, joka kenties on jo homo sapiensin historiaa. 

Krohn on työskennellyt tietokoneella 1980-luvulta lähtien. Kirjoittamisen lisäksi hän tekee koneella kuvituksia. Krohnin usko Internetiin kollektiivisen maailmanlaajuisen tietoisuuden muodostajana on vankkumaton. Hän ajattelee, että Internet on itseään korjaava.

- Virheellinen tieto saattaa elää hetken, mutta häviää aikanaan.

- Varmasti olen kirjoittanut turhaa, tarpeetonta ja jopa huonosti. Riittää kuitenkin, että on muutama rivi, joilla on merkitystä, Krohn kiteyttää lopuksi tehtäväänsä kirjailijana.

Ulla Lappalainen